Lääkkeillä hoidetussa synnytyksessä kehon oma hormonitoiminta lamaantuu lääkkeiden ja toimenpiteiden johdosta ja sen jälkeen synnytyksen etenemisestä vastaa hoitohenkilökunta lääkkeiden ja toimepiteiden avulla. Yksi toimenpide johtaa usein toiseen ja saattaa syntyä toimenpiteiden kavalkaadi.
Synnytyksen käynnistys
Lääketieteellisessä synnytyksessä synnytys usein käynnistetään voimakkailla lääkkeillä, jotka saavat kohtulihaksen supistelemaan normaalia voimakkaammin. Käynnistetty synnytys on aina rajumpi, kuin normaali fysiologinen synnytys. Jos synnytys käynnistyy spontaanisti ilman lääkkeitä, se muuttuu lääketieteelliseksi silloin, kun synnytyksen kulkuun puututaan esimerkiksi puhkaisemalla kalvot rutiinisti, antamalla äidille oksitosiinia, epiduraali tai muita lääkkeitä, asentamalla vauvan päähän scalp elektrodi sydänäänten kuuntelua varten tai käyttämällä imukuppia.
Kalvojen puhkaisu
Jos synnytys on alkanut spontaanisti, mutta ei etene tarpeeksi nopeasti, esimerkiksi sentin tunnissa, kalvot puhkaistaan supistusten voimistamiseksi. Kalvojen puhkaisu kuitenkin tekee supistuksista paljon kivuliaampia. Kun tämä tapahtuu synnytyksen alkuvaiheessa kehon oma endorfiinitaso ei ole koholla, joten luonnon oma kivunlievitys ei ole synnyttäjän apuna.
Oksitosiinitippa
Synnytystä nopeutetaan ja supistuksia voimistetaan keinotekoisella oksitosiinilääkkeellä, eli ”tipalla”. Se saa aikaan normaalia voimakkaammat supistukset ja samalla lamaannuttaa kehon oman kivunlievitysmekanismin. Tällöin supistuskivusta on vaikea selviytyä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Myös vieras ympäristö, ventovieraat ihmiset, kovat äänet ja kirkkaat valot saattavat häiritä synnyttäjän keskittymistä ja estävät kehon hormonitoimintaa toimimasta optimaalisesti.
Kohtulihas saa happea aina supistusten välissä ja silloin se kuljettaa happea istukan kautta vauvalle. Oksitosiinitippa saa kuitenkin aikaan pidempiä ja voimakkaampia supistuksia, jolloin hapenkulku vauvalle saattaa häiriintyä. Tästä johtuen lääketieteellisessä synnytyksessä on yleisempää, että vauvan sydänäänissä saattaa näkyä häiriöitä.
Lääkkeellinen kivunlievitys
Kun kohtulihasta rasitetaan joko oksitosiinitipalla tai käynnistyksellä, se alkaa käydä ”ylikierroksilla” ja on ihan ymmärrettävää, että äiti toivoo avuksi lääkkeellistä kivunlievitystä. Kun synnytyskipua lievitetään epiduraalilla, selkäydinnesteeseen pistetään pitkällä neulalla lääkeainetta. Epiduraali lamaannuttaa lantionpohjan lihaksia ja siten vaikeuttaa vauvan pään laskeutumista ja kääntymistä oikeaan asentoon.
Sisätutkimukset
Epiduraali lamaannuttaa kehon omaa hormonitoimintaa, jolloin synnyttäjä ei enää käyttäydy vaistonvaraisesti. Tällöin kätilön on mahdoton arvioida synnytyksen kulkua äidin käytöksen perusteella ja tarvitaan sisätutkimuksia, jotta voidaan seurata synnytyksen edistymistä.
Jatkuva sydänäänten seuranta
Kaikkien lääkkeiden ja toimenpiteiden käyttö lisää komplikaatioiden riskiä, joten lääketieteellisessä synnytyksessä äidin ja vauvan vointia on syytä tarkkailla jatkuvasti. Epiduraali laskee synnyttäjän verenpainetta, joten mahdollisia ongelmia pyritään välttämään sillä, että synnyttäjälle laitetaan suolaliuostippa. Koska epiduraali myös heikentää supistuksia, tässä vaiheessa viimeistään yleensä lisätään myös oksitosiinitippa, jotta supistukset jatkuisivat voimakkaina. Koska Epiduraali vie tunnon tehokkaasti, synnyttäjä ei enää tunne supistuksia samalla tavalla ja niitä täytyy seurata KTG-anturin avulla. Epiduraali on voimakas lääke ja silloin onkin turvallista, että vauvan sydänääniä tarkkaillaan jatkuvalla KTG-käyrällä. Äidin vatsan päälle kiinnitetään kaksi joustavaa vyötä, joissa on kiinni sydänääniä rekisteröivä mittari.
Rajoitettu liikkuvuus
Epiduraalin yhteydessä myös verenpainetta on syytä tarkkailla, joten synnyttäjän toiseen käsivarteen kiinnitetään verenpainemittari. Koska lääkkeellisesti hoidettussa synnytyksessä piuhoja ja mittareita tarvitaan paljon, on synnyttäjän vaikeampi päästä liikkumaan vapaasti. Epiduraali on saattanut viedä tunnon jaloista, jolloin käveleminen on vaikeaa tai täysin mahdotonta. Yleisimmin synnyttäjä jääkin sängylle makaamaan ja pystyy usein jopa nukkumaan. Synnyttäjän olisi kuitenkin hyvä yrittää liikkua pystyasennoissa, sillä ne auttavat vauvaa laskeutumaan ja kääntymään oikeaan asentoon.
Scalp-anturi
Koska epiduraali vaikuttaa myös vauvan tilaan on tässä vaiheessa tärkeää seurata vauvan vointia tarkemmin ja sen vuoksi vauvan päähän ruuvataan pieni Scalp-anturi, joka rekisteröi tarkasti vauvan sydänäänet.
Ponnistusvaihe
Epiduraalipuudutuksen johdosta synnyttäjä ei välttämättä enää tunne selvästi ponnistustarvetta ja hän tarvitsee kätilön ohjausta ponnistuksessa. Useimmiten puudutettu synnyttäjä ponnistaa selällään tai puoli-istuvassa asennossa. Koska makuuasento, lääkkeet ja ohjattu ponnistus vaikuttavat myös välilihan venymiseen, on yleisempää, että väliliha leikataan. Tähän vaikuttaa myös synnytystä hoitavan kätilön noudattama hoitomalli.
Lääketieteellisessä synnytyksessä tarvitaan useammin avuksi imukuppia, sillä vauva saattaa jäädä virhetarjontaan. Kaikki interventiot, eli synnytykseen puuttumiset vaikuttavat vauvaan. Interventiot aiheuttavat usein sydänäänten muutoksia. Myös imukuppisynnytyksen ja keisarileikkauksen riski lisaantyy. Syinä tähän ovat esim. sikiön uhkaava hapenpuute, pitkittynyt synnytys ja pitkittynyt ponnistusvaihe.
Jälkeisvaihe
Jos synnytys on hoidettu lääkkeillä, myös jälkeisvaihe hoidetaan aktiivisesti, eli istukka synnytetään oksitosiinitipan avulla. Tällöin myös napanuora katkaistaan heti, jolloin lapsi ei välttämättä saa kaikkea verta istukasta.
Varhainen vuorovaikutus
Kaikki lääkeaineet kulkeutuvat istukan kautta vauvaan ja vaikuttavat vauvan vireystilaan ensipäivien aikana. Lääkkeillä hoidetun synnytyksen jälkeen vauvoilla on enemmän imetysongelmia, kuin normaalin fysiologisen synnytyksen jälkeen. Vaikeudet saattavat jatkua muutaman vuorokauden ajan. Synnytyksen aikana äidille annettu Petidiini erityisesti aiheuttaa uneliaisuutta vauvoissa. Petidiinivauvoilla on usein imemisvaikeuksia.
Myös komplikaatiot, kuten istukan osittainen irtoaminen tai verenvuoto ovat yleisempiä lääketieteellisessä synnytyksessä. Nämä saattavat johtaa äidin ja vauvan eroon tärkeiden ensituntien aikana.
Maailman terveysjärjestön WHO:n asiantuntijoiden mukaan vain noin 15-20% synnyttäjistä tarvitsee avukseen lääketiedettä. Lääketieteellinen synnytys saattaa olla tarpeen esimerkiksi, jos synnytykseen liittyy vakavia riskejä, kuten paha raskausmyrkytys, tai raskaus on kestänyt yli 44 viikkoa. Kaikki interventiot, eli synnytykseen puuttumiset vaikuttavat vauvaan. Interventiot aiheuttavat usein sydänäänten muutoksia. Myös imukuppisynnytyksen ja keisarileikkauksen riski lisääntyy. Syina ovat sikiön sydänäänten heikkeneminen tai pitkittynyt synnytys, pitkittynyt ponnistusvaihe jne.
Valmistaudu synnytykseen
Jos et ole valmistautunut synnytykseen huolella ja lähdet synnyttämään avoimin mielin luottaen ainoastaan hoitohenkilökunnan päätöksiin, on todennäköistä, että synnytyksesi hoidetaan lääketieteellisesti. Tämä johtuu lähinnä siitä, että useimmat suomalaiset äidit toivovat epiduraalisynnytystä ja suurin osa kätilöistä on tottunut hoitamaan synnytyksiä lääkkeiden ja toimenpiteiden avulla. Voit kasvattaa mahdollisuuksiasi normaaliin fysiologiseen synnytykseen ja mahdollisesti välttää turhia lääkkeiltä ja toimenpiteiltä valmistautumalla synnytykseen huolellisesti lukemalla alan kirjallisuutta ja osallistumalla synnytysvalmennukseen.