Kun synnytys lähenee loppuaan ja supistukset voimistuvat, äiti on väsynyt ja hänestä tuntuu ettei jaksa enää. Tässä vaiheessa äiti saattaa ilmoittaa, ettei pystykään synnyttämään, että hän haluaa epiduraalin, toivoo keisarileikkausta tai haluaa lähteä kotiin. Tätä vaihetta kutsutaan siirtymävaiheeksi, ja siihen kuuluu yleensä henkinen uskon puute.
Siirtymävaihe kestää muutamasta minuutista jopa tuntiin. Painontunne lisääntyy ja välillä voi tulla ajoittaista ponnistamisen tarvetta.
Siirtymävaiheessa äidin käytös muuttuu yleensä levottomaksi ja hänellä saattaa ollla erilaisia fyysisiä oireita, kuten vapinaa, kömpelyyttä, kuumia tai kylmiä aaltoja, oksentelua, hikkaa, kipua alaselässä tai reisissä, veristä vuotoa tai limaa. Äidin käytöksen perusteella luonnollisia synnytyksiä hoitamaan tottunut kätilö pystyykin päättelemään synnytyksen edistymistä.
Kaikkein eniten äiti tarvitsee tässä vaiheessa kannustusta kätilöltään ja tukihenkilöltään.
Esimerkki maratonista
Kuvitellaanpa, että isä olisi valmistautunut maratonia varten 9kk ajan. Hän olisi harjoitellut ahkerasti, valmistautunut henkisesti ja huolehtinut tarvittavasta ravintotankkauksesta. Äiti olisi mukana tukemassa ja kannustamassa läheistään. Kun isä on juossut 4/5 matkasta, hän yhtäkkiä uupuu, ja alkaa epäröidä omaa jaksamistaan. Mitä tekee silloin äiti, joka seuraa juoksua matkan varrella? Näyttääkö hän isälle kylttiä, jossa lukee ”Kulta, ei se mitään, jos sä et jaksa. Voin viedä sut autolla maaliin”… vai huutaako hän isälle: ”Sä jaksat kyllä, mä tiedän että sä pystyt siihen”.
Läheisten ihmisten kannustuksella ja tuella on uskomattoman iso vaikutus.
On tärkeää ymmärtää, että vaikka synnytys onkin intensiivisessä vaiheessa ja supistukset tulevat tiheään, siirtymävaihe ei niinkään ole rankka kivun takia, vaan kysymys on enemmänkin henkisestä uskonpuutteesta. Jos äiti selviytyy tämän rankan, mutta lyhyen vaiheen yli, hän saa todennäköisesti pienen lepohetken ennen ponnistusvaihetta, ja lääkkeettömässä synnytyksessä ponnistusvaihe on yleensä helpompi, kuin avautumisvaihe.
Tässä vaiheessa kätilön ja tukihenkilön tulisi uskoa äitiin silloinkin, kun hän ei enää itse usko itseensä.
”Lepää ja ole kiitollinen” -vaihe
Kun kohdunsuu on täysin auki (10 cm) supistukset harvenevat ja äidin käytos muuttuu. Äiti muuttuu tietoisemmaksi ympäristöstään ja ajan ja paikantaju palautuu. Supistukset saattavat jopa loppua kokonaan. Äiti saa aikaa levätä ennen vauvan ponnistamista ulos. Tämä lepovaihe kestää muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Tassa vaiheessa olisi tärkeää muistaa syödä ja juoda, sillä keho tarvitsee paljon energiaa ponnistusvaiheessa. Hyviä ”eväitä” synnytykseen ovat esimerkiksi banaani, suklaa, kuivatut hedelmät tai muut energiapitoiset ruuat.