TILAA ASIAKASKIRJE

Saat säännöllisesti tietoa tärkeistä äitiysaiheista, uutuustuotteista, tarjouksista, sekä Bebesinfo-tilaisuuksista.

Kirjoita sähköpostiosoitteesi ja tilaa

Lisätietoja >>

HAKU

Etsi artikkeleita hakusanoilla.

Taaperoiden aggressio: Mitä tehdä, jos lapsesi lyö, tönii, tai puree

Judy Arnall

Juot rauhallisesti kahvia ja juttelet ystäviesi kanssa, kun taaperoikäinen lapsesi yhtäkkiä lyö ystäväsi lasta leluautolla. Lapsi, jota lyötiin, itkee hysteerisesti, ja epämiellyttävä hiljaisuus laskeutuu yllenne. Ystäväsi katsovat sinua ja odottavat, mitä aiot tehdä. Mitä yleensäkään voit tehdä? Mikä toimintatapa olisi sellainen, joka kunnioittaisi lasta, olisi aito ja lisäksi opettaisi lapsellesi oikeanlaista käyttäytymistä?

Muista, että marina, lyöminen, töniminen ja pureminen ovat varsin tavallisia asioita 1‒4-vuotiaille. Lapset yrittävät saada tarpeensa tyydytettyä, olipa tarve sitten huomionkipeyttä, rajojen hakemista tai se superkiinnostava lelu, jota he olivat jo pitkään katselleet. Ongelmana on se, että taaperoiden kielelliset kyvyt ovat vielä hyvin rajoittuneet ja he tukeutuvat kehonkieleen, kun heidän pitää sanoa, miltä heistä tuntuu tai mitä he haluavat tai tarvitsevat.

Meidän tehtävämme vanhempina on opettaa kohteliasta käyttäytymistä. Tämä tarkoittaa, että meidän täytyy opettaa lapsille toimintatapoja ja sanoja, joita he voivat käyttää toistensa kanssa leikkiessään ‒ ja tehdä sitä usein!

Ensimmäinen tehtäväsi on tietenkin rauhoittaa tilanne ja lohduttaa lasta, jota on lyöty. Mene sitten lyöjän luokse. Tässä on muutamia ideoita, mitä voit sanoa ja tehdä:

  • Mieti, mikä on lyöjän tarve: Haluaako hän lelun, lisää tilaa ympärilleen, huomiota, reagointia, kostoa vai jotain muuta? Kysy lapselta. Kerro hänelle, miten voi pyytää sitä, mitä hän haluaa. Käytä yksinkertaista kieltä.
  • Ota katsekontakti lapseen.
  • Sano lapselle: Ai! Lyöminen/pureminen/töniminen sattuu! tai Tuosta en pidä.
  • Älä odota, että alle 3-vuotiaat lapset osaisivat jakaa lelujaan tai tavaroitaan.
  • Pidä lasta tiukasti sylissäsi tai vie hänet toiseen huoneeseen rauhoittumaan.
  • Keinuttele lasta sylissäsi tai sivele hänen selkäänsä ja puhu pehmeällä äänellä. Tämä rauhoittaa lasta.
  • Näytä kehonkielelläsi, ilmeelläsi ja äänensävylläsi, ettet hyväksy sitä, mitä lapsi teki.
  • Säästä kova ja äänekäs ei sellaisiin tilanteisiin, joissa lapsi on oikeasti vaarassa.
  • Pidä esillä paljon samantyyppisiä leluja, joita voit antaa lapsille, jos tietystä lelusta tulee riitaa.
  • Kuuntele aktiivisesti eli osoita lapselle sanoillasi, että ymmärrät hänen tunteitaan. Sano esimerkiksi näin: Hermostuitko, kun hän otti lelun pois sinulta? Haluatko lelun takaisin? Ei saa lyödä, mutta me voimme pyytää, jos saisimme lelun takaisin.
  • Opeta lapsellesi, että hän voi nostaa kätensä ylös, jos joku tulee liian lähelle.
  • Opeta lasta sanomaan minä-viestejä tähän tapaan: Minä en pidä tuosta. Minä haluan tuon lelun. Minä en ole valmis.
  • Anna lapsen antaa lelu pois omassa tahdissaan. Muistuta häntä hellästi, että toinen odottaa, mutta älä pakota häntä antamaan lelua pois.
  • Sen sijaan että käytät sanoja kiirehdi tai pian, voit kokeilla, että sanotkin lapselle näin: Tee ihan rauhassa omalla vauhdillasi. Kun tyydytät lapsen tarpeet, se opettaa häntä ottamaan muidenkin tarpeet huomioon.
  • Vahdi, mitä lapsi tekee.
  • Opeta lapsi kävelemään pois ärsyttävistä tilanteista.
  • Sano lapselle: Ei saa purra. Pureminen sattuu.
  • Poista lapsi tilanteesta, mutta älä jätä häntä yksin. Istu lapsen kanssa, kunnes hän rauhoittuu.
  • Opeta, miten lapsi voi hengittää rauhallisesti, huutaa ilman ääntä tai tömistää jalkojaan, kun häntä harmittaa.
  • Opeta lapselle tavaroiden vaihtamista ja vuorojen ottamista.
  • Pysy itse rauhallisena.
  • Älä revi leluja pois lapsen kädestä. Ole mallina sellaiselle käyttäytymiselle, johon haluat lasta kannustaa. Pyydä lelua ja odota, että lapsi antaa sen. Pyydä aina lupa, jos haluat käyttää jotain lapselle kuuluvaa tavaraa.
  • Voit pyytää anteeksi lapselta, jota on lyöty. Tällöin lapsesi näkee, mitä teet ja voi ottaa sinusta mallia.
  • Älä pakota anteeksipyyntöihin. Niiden pitää tulla sydämestä. Voit kertoa, että anteeksipyyntö auttaisi toista lasta tulemaan paremmalle mielelle, mutta jätä valinta anteeksi pyytämisestä lapselle.
  • Kerro toiselle lapselle, että lapsesi tarvitsee ympärilleen enemmän tilaa, mutta ei osaa kertoa sitä vielä ääneen.
  • Anna paljon huomiota lapselle, jota on lyöty. Pyydä, että hän sanoo lapsellesi vielä ääneen, että ei saa lyödä, lyöminen sattuu. Vie lapsi pois tilanteesta tekemään jotain kivaa. Anna lyöjälle enemmän huomiota tämän tilanteen ulkopuolella. Näytä lapsille positiivisia tapoja saada huomiota.
  • Lisää kahdenkeskistä aikaa lapsesi kanssa.
  • Jos lyöminen jatkuu lasten välillä, keksi toiselle lapselle jotain muuta tekemistä ja erota heidät toisistaan.
  • Huomioi molempien lasten tunteet ja keskustele lyömisestä niin, että molemmat lapset kuulevat, miltä toisesta tuntui. Näin he oppivat empatiaa ja ymmärtämään erilaisia näkökulmia asioihin.
  • Jos lyöminen vieläkin jatkuu, lapset voivat olla nälkäisiä, kyllästyneitä tai väsyneitä. Hoida lasten perusasiat kuntoon.
  • Näytä mallia, kuinka puhutaan kohteliaasti. Käytä sanoja kiitos, ei kiitos, voisitko... lastesi kanssa.

Jotkut taaperoikäiset oppivat toisten kanssa toimimisen taidot nopeammin ja helpommin kuin toiset. Ole kärsivällinen. Suurin osa taaperoikäisistä oppii iän myötä olemaan vähemmän aggressiivisia. Sitä ennen he tarvitsevat runsaasti kertausta ja harjoitusta. Loppujen lopuksi sitä vartenhan lapsuus on!

Judy Arnall, BA, on kurinpidon asiantuntija, rauhallisen vanhemmuuden opettaja ja luennoitsija  sekä viiden lapsen äiti. Arnall on kirjoittanut kirjan Discipline without Distress: 135 Tools for Raising Caring, Responsible Children without Time-out, Spanking, Punishment or Bribery. www.professionalparenting.ca 

Lähteet: Disipline without distress. Julkaistu kustantajan luvalla
   
mama-licious